IJL - ELEKTRONIIKKA - JA RADIORAKENTELUN HISTORIAA



30.4.2016

Aloitin kuulemma radioharrastuksen noin alle 2 vuoden ikäisenä jolloin purin osiksi yhden radion mm. repimällä kaiuttimen kartionkin irti. Ensimmäisen radion korjasin vähän yli kymmenvuotiaana. Siihen väliin mahtuu useampi herätyskellon purkaminen joita en sitten kuitenkaan saanut koottua takaisin....

Innostuin kyllä rannekellojen korjauksesta joskus 15-vuotiaana sen jälkeen kun paikallinen kellonkorjaaja Sianojan Jaska teki minulle seuraavan remontin. Hän kysyi miten kello lakkasi toimimasta ja kerroin sen menneen vialle mattoja pudistellessa. Hän otti kellon hihnan päästä kiinni, napsautti kelloa siitä polveensa ja sanoi,että "se on sitten vitonen". Eli näin korjautui sekaisin mennyt liipottimen jousi. Tästä lähin tutkin pikkuviat kelloissa itse.

Varsinaisesti sähkö- ja elektroniikkarakentelu alkoi minulla joskus keskikoulun alaluokilla jolloin sain kovalla säästämisellä ostettua Laviasta Alamäen radio - ja tv-liikkeestä käytetyn putkivastaanottimen rakentelutarpeiksi. Tarvitsin nimittäin verkkomuuntajan tehdäkseni virtalähteen suurinpiirtein kirjastosta lainaamani Waldemar Buhlerin askartelukirjan mukaan. Vähän harmitti hajottaa toimiva radio, mutta ei siihen aikaan ainakaan maalla asuva mistään verkkomuuntajaa löytänyt. Toisio piti muuntajaan käämiä uusiksi - onneksi siihen aikaan ei noita radioiden muuntajia oltu lakattu joten purkaminen sujui helposti.

Rakemastani värkistä käyttää kirja nimitystä "kojetaulu" ja suurinpiirtein seuraavan kuvan mukaisen yritin tehdä. Parin kilometrin päässä kotoani asui yksi poika joka myös rakensi samantapaisen. En tiedä kummalla oli parempi...



Tästä myös alkoi muuntajien käämimisharrastus jota varten vuosien saatossa on tullut tehtyä muutama käämintäkonekin. Siinä sivussa tuli käämittyä myös muutama 3-vaihe moottorikin. Alkupäästä numeroin käämimäni muuntajat joita oli numeroitu jo yli sadan kun kyllästyin niiden kirjanpitoon. Joka tapauksessa aika joukko noitakin on tullut siis käämittyä.

Kouluikäisenä minulla oli hyvinkin monta harrastusta kuten kiinnostus lintuihin ja perhosten keräilyyn. Yhdessä vaiheessa harrastin kovasti myös kemiaa ja myös postimerkkien keräily kiinnosti. Postimerkkejä ja perhosia olen harrastanut myöhemminkin.

DX-kuuntelun alkuvaiheet juontuvat perhosten keräilyyn yöllä jolloin kuuntelin pihalle tuomallani keinonahkakuorisella Fenno-matkaradiolla Radio Luxemburgia ja muita asemia jotka lähettivät kunnollista musiikkia. Tuossa silloin jo vanhassa Fennossa ei ollut lainkaan ULA-aluetta joten kuuntelu tapahtui pääasiassa MW:llä.

Alkuvaiheen rakentelun dokumentointi on minulla aika huonosti tehty koska perheessämme ei ollut kameraa ja ensimmäisen tosi surkean muovilinssisen halpakameran ostin joskus 1960-1970-lukujen taitteessa. Kamera maksoi uutena 9 markkaa ja hinnasta voi päätellä laadun. Se mm. vuoti valoa kasettiluukun saumasta vasempaan alareunaan filmiä. Tuo kamera oli minulla ainoana värkkinä käytössä pitkälle 1970-luvulle.
Myöhemmin hommasin käytetyn Praktica-järjestelmäkameran, sittemmin on ollut myös merkkejä Nikon, Yashica ja Minolta. Jossain vaihessa innostuin myös valokuvien tekemisestä itse. Koska olen aina ollut luonteeltani kiireinen ja malttamaton niin on noissa hommissa vaadittava huolellisuus jäänyt joskus pahasti taka-alalle. Tämä näkyy väärissä valotuksissa, huonoissa tai pilalle menneissä filmien kehityksissä jne...
Tällä sivustolla olevien kuvien laatua ei suurelta osin voi tämänkään takia kehua. Mahdollisesti joitain ehkä pystyn kuvankäsitelyohjelmilla korjaamaan paremmiksi jahka mahdollisesti ensin opin noita ohjelmia kunnolla käyttämään.

Seuraavissa kuvissa on itseni lisäksi radio jota olen enemmän tai vähemmän modifioinut. Kuvista ei paljoa selvää saa, mutta toisessa jossa olen itse pitkätukkaisempana ennen sotaväkeen menoa on minulla radiona Fenno Seppo F265V johon tein tropiikkialueet ja ensimmäiset venezuelalaiset asemat 60 metrin bandilta on kuunneltu sillä.



Vuonna 1973 otetussa kuvassa on radion oikealla puolella alimmaisena vanhan nauhurin kuoriin tehty omaa tuotantoa olevat antenniviritin, sen päällä vaihtoyksikkö ja virtalähde.



1970 - luvulla alkoi saamaan armeijan poistamia VRLK - vastaanottimia ja VREH - lähetinvastaanottimia. Yhden VRLK:n maalasin mustaksi ja myöhemmin sovitin siihen välikantojen avulla Rimlock-kantaiset putket kun noita alkuperäisiä ei oikein tuntunut helposti silloin löytyvän. VREH lähetinvastaanottimia oli minulla useitakin ja näin jälkeenpäin vähän harmittaa kun yksi sarjanumeroltaan 669 - aivan uutuuttaan kiiltävä yksilö - tuli aikoinaan purettua osiksi kuten moni muukin. Lähetinpuolen osilla en DX-kuuntelijana tehnyt sinänsä mitään. VREH:n taajuusalue oli sinänsä mainio pitkäaaltoalueen alapäästä 6 MHz:iin - itse en juuri koskaan ole DX-kuuntelussa korkeampia taajuuksia kaivannut koska kaikki kiinnostavat asemat toimivat joko keskiaalloilla tai tropiikkibandeilla. Asteikkokin oli tässä erittäin hyvä lukuunottamatta MW:n asteikkoa alle 1300 kHz josta se oli jätetty pois johtuen varmaankin sotilaskäytöstä. Yhdestä VREH:n vastaanottimesta väkästin kokonaan puolijohteistetun version jonka kuoretkin tuli tehtyä uusiksi. Seuraavissa kuvissa tämä modattu laite vielä vähän keskentekoisena.







Seuraavassa pikkukuvassa on kissan lisäksi 1970-luvun alun kalustoa eli Rigonda Bolshoin päällä pari matkaradiota, modattu VREH, Sony CRF-160 ja oikeassa reunassa näkyy pari YE:n markkinoimiin Proco-koteloihin tehtyä virtalähdettä ja silloisen puurimarakenteisen kehäantennin kulma.



Vanhin itselläni säilynyt tekemäni piirilevy on valonohjauskytkennän kortti pitäen sisällään hämäräkytkimen ja ajastimen vuodelta 1978.





Täytyy sanoa, että piirilevy on niin kamala etten sellaista voisi kuvitella tänä päivänä - 33 vuotta myöhemmin - tekeväni!!

1970-luvulla virisi minulla kiinnostus taajuuslaskimiin ja eräs ensimmäisistä rakentamistani on seuraavassa kuvassa. Tuossa laskimessa on melkoinen joukko TTL-piirejä ja muuntaja sekä regulaattorin jäähdytys kävivät aika kuumina.



Lisää juttua vanhoista taajuuslaskimistani löytyy sivultani IJL - HISTORIAA - TAAJUUSLASKIMET

En koskaan tuntenut kauheata viehätystä Trio 9R59DS-vastaanottimeen vaikka sitä DX-kuuntelijapiireissä aikoinaan kovasti suosittiinkin.
Modauksen kohteena sen sijaan oli minulla Trion amatöörivastaanotin JR-310 josta tein jutun nettiin v. 1999

Erilaisia vastaanottimia minulla on ollut koko joukko ja johonkin olen ollut jonkin aikaa tyytyväinenkin kuten 1980-luvun alussa hankkimaani Racal RA.17-vastaanottimeen. Tässäkin oli puolestaan heikkoutena huono selektiivisyys joten tein siihen filtteriyksikön jossa 100 kHz viimeinen välitaajuus muunnetaan 9 MHz:ksi, suodatetaan kidefilttereillä ja muutetaan takaisin 100 kHz:ksi. Seuraavassa kovin huonolaatuisessa kuvassa on eka versio räkkikokoisesta yksiköstä jossa filtterinä on vain yksi Hertz HF-9-filtteri.



Useampia kaistaleveyksiä saavutin seuraavan kuvan mukaisella yksiköllä jossa on edellisen lisäksi 4 KVG:n suodinta (mm. erilliset USB- ja LSB-suotimet), Hertsin HF-9 ja vielä parilla irtokiteelläkin tehty suodin. Käytin tätä yksikköä myös jossain muussakin vastaanotinkokeilussa



Varsinaisista koko vastaanottimen rakenteluprojekteista löytyy muutama kuva. Meikäläisen vika on siinä, että koskaan en ole ollut tyytyväinen tulokseen vaan aina on pitänyt alkaa parantelemaan kunnes tulos on niin räävityn näköinen, että se on pakko purkaa ja alkaa tehdä kokonaan alusta....
Yhden projektin aikaisia kuvia seuraavassa. Alussa kotelon hahmoitelma vaihessa jossa VFO:ta sovitellaan paikoilleen. Tämä malli kattoi alueet LW:ltä 49 metrin bandille.



Sitten muutama kuva laitteen VFO:sta.







Sitten muutama kuva vastaanottimien piirilevyistä.







Otetaanpa tähän väliin muutama kuva työskentelypisteistäni eri aikoina. Ensimmäisessä kuvassa eletään vuotta 1980 ja DXK 2/1980 artikkelini mukainen taajuuslaskin on työn alla. Kuvassa näkyy venäläinen yleismittari, japanilainen putkivolttimittari, omateikoiset RF-generaattori, taajuuslaskin, pari poveria ja juottimen vieressä transistoritesteri.



Aiemmin mainitsemastani käämintäkoneesta näkyy seuraavassa kuvassa pieni kulma.



Piirilevyjen valmistusta varten rakensin vanhasta sähköliedestä kuumentimen jonka levyjen päällä olevassa haponkestävässä astiassa oli itse muovinen syövytysallas. Siihen tuli ilmaus vanhasta jääkaapin kompurasta.



Piirilevyporakoneena toimi sama laite kuin nykyisinkin sillä muutoksella, että rakennetta ja ohjaustoimintoja on huomattavasti muutettu näistä ajoista jolloin olin juuri saanut porakoneen mekaniikan valmiiksi v. 1983.
Työn alla näkyy olevan työmaalle tehdyn vesipainelaitteen piirilevy - tuolloin tuli tehtyä jonkun verran työpaikan hommia myös kotona koska siihen oli kotona paremmat välineet kuin töissä...







Samoihin aikoihin oli elektroniikkatyöpisteeni tämän näköinen. Tässä vaiheessa olin räkkiasennusta jo aloittanut. Kuvan Kastenin metallihyllyn vasempaan puolikkaaseen tein aikamoisella vaivalla räkkikiinnitykset ja kulmaraudoista laitteille kannatukset..



Pistetään tähän myös kuva työpisteestäni Vammakselta 1980-luvulta.



Edellisessä kuvassa työmaan pöydällä ollut Advance-oskilloskooppi ei sekään ollut kovin häävi laite. Samanlainen oli itsellänikin joskus myöhemmin. Ensimmäisen kunnon skoopin sain oikeasti vasta joskus 2008 ostettuani Tektronix 2445:n. Eka oskilloskooppini oli ikivanha Heathkitin laite jonka ominaisuuksiin kuului se, että vihreä asteikkolevy putken edestä pyrki aina irtoamaan ja putoamaan.



Meikäläinen on sitten seuraavassa piippu suussa vääntämässä Philipsin RF-generaattorin nuppia - on se onni, ettei tarvi enää moista värkkiä käyttää. Kuten kaverini Arvo OH3CV aikoinaan TV-huoltohommia tehdessään sanoi kuullessaan jonkun sanovan jotain Philipsistä, että "ei saa kiroilla" ja semmoinen mielikuva on minullekin aina jäänyt tuosta merkistä, että parempi olisi ollut kun olisi tehnyt vain partakoneita...



Myös muutakin elektroniikkaa tuli aikoinaan rakennettua kuten audiovahvistimia. Joissain vanhemmissa valokuvissani saattaa esiintyä pari Proco-koteloon tehtyä laitetta eli 2x8W vahvistin jonka olin kytkennältään kopioinut Asan viritinvahvistimesta (AD161/AD162 päätetransistorit) ja toisessa oli stereoviritin jonka kasasin ihan valmisyksiköistä eli tanskalaisesta Larsholtin viritinyksiköstä (jännitesäätöinen viritys) ja Saloran viritinvahvistimen stereodekooderikortista.
Seuraavassa kuvassa on soitinkäyttöön tekemäni joku 100W (70W RMS) antava vahvistin jonka etuasteet rakensin putkitekniikalla ja toisessa kuvassa vahvistin kaiutinkaappeineen.





Toinen vahvistinmalli on stereoversio samoilla pääteasteilla. Ekassa kuvassa rakentelu vielä kesken ja värikuvassa valmiina.





Isommista tekemistäni virtalähteistä on seuraavan kuvan esimerkki. Työ tuossa 3-vaihepoverissa on vielä kesken. Sen reilut 2 kVA muuntaja antaa ensiöjännitettä säätämällä toisiosta ulos alueen muutamasta voltista 14 volttiin. Tasasuuntausdiodeina käytin isoja venäläisiä diodeja joita on käyetty esim. Kempin hitsauskoneissa. Diodien jäähdytysprofiileina silloiselta työmaaltani ostamaani raskaan kranaatinheittimen ammuksen pyrstöprofiilia.



Omatekoisia räkkikoteloita edustaa esimerkiksi seuraava antennivahvistin. Värkkiin on kasattu Telesten vanha putkitekniikalla tehty keskusantennivahvistin jokan oli PKL-osuudeltaan (tämä tarkoittaa pitkä-keskipitkä-lyhytaaltoalueita mikä nuoremmille lukijoille huomautettakoon)aivan toimiva esim. vahvistamaan silloisissa asuinoloissani ainoata mahdollista lyhyttä lanka-antennia. Ollessani tuolloin töissä Vammaksella oli työmaan kanttikoneella ja muilla välineillä hyvä tehdä metallitöitä.





Tähän väliin voi pistää muutaman kuvan Collins 51J4:n modifikaatioista. Tein siihen mm. transistoroidun VFO:n yms. puolijohdemuutoksia ja liitännän ulkopuoliselle filtteriyksikölle. Laitteseen piti rakentaa mm. virtalähdehommia tämän takia lisää.





1980 - 1990 lukujen vaihteessa asuin sekä Tampereella että myöhemmin Kotkassa ja asumismuodoista johtuen olivat harrastelutilat pienet ja paljoa en saanut aikaiseksi...



Vuonna 1988 oli sentään silloisella työpaikalla kunnon merkin edustus joka näkyy seinällä...



Kotkan Laajakoskella oli makuuhuoneessamme työpöytä jossa vähän mahtui tekemään



Kotkassa 1990 rakensin nykyäänkin käytössä olevan säädettävän powerin jota näkyy vähän tässä kuvassa. Nykyään väri on harmaa

Muutettuamme Vehkalahdelle 1993 työskentelin ensinnä yhdessä makuuhuoneistamme kunnes 1997 sain valmiiksi varsinaiset työtilat.
Ensimmäisiä rakentelukohteita oli ulkovalojen hämäräkytkin 1993 joka on vieläkin käytössä. Sitten seuraavan projektin pari kuvaa





Tein 1993 kaksi termostaattia joista toisen kasvikuivuriin ja toisen kellariin.Kuvien versio on kuivuriin. Toimivat edelleen.



Tässä kuvassa vuodelta 1998 on jo jonkun verran mittalaitteitakin

Aloin valmistamaan liki päätyökseni erilaisia RF-vahvistimia, preselektoreja ja antenninvaihtimia yms. 1997 ja tein niitä 2000 asti.







Mukaan tulivat sitten asiakkaiden toiveesta splitterit, beverage-antennien balunit ja päätevastukset





Sitten vuorossa aika monen antennin vaihdolla varustettu preselektori joka on vielä johdotukseltaan kesken



Koteloprofiilina tässä on käytetty kahta päällekkäin asennettua pätkää alumiinista johtokanavaprofiilia





Preselektori rakennettuna Proco-koteloon. RF-vahvistimien kotelomateriaalina joku rakennushommissa käytetty profiili



Edellisen kuvan preselektoria sisältä



Tässä yksi preselektori vuodelta 1999





Pari huonoa kuvaa osittain SMD-komponenteilla tekemästäni preselektorin piirilevystä

Sitten ihan tuoreempaa eli RF-vahvistimen piirilevy vuodelta 2015. Vähän keskentekoisena ja valmiina. Vahvistimen ohitus tapahtuu piirilevyllä olevilla Teledynen releillä ja kytkentä on tyypillinen Norton-vahvistin.