Elektroniikka on osa sähkötekniikkaa, siinä ohjaillaan elektronien liikettä sähkövirran avulla. Elektroniikka käsityksenä on laaja ja se sisältää laitteiden tutkimista, suunnittelua, käyttöä ja rakentamista. Elektroniikan aikakauden katsotaan alkaneen vuonna 1902 kun John Fleming keksi tyhjiödiodin ja loi käsitteen elektroniikasta.
Määritelmä laajentui
Flemingin tekemä määritelmä elektroniikasta laajentui myöhemmin tutkijoiden ja insinöörien toimesta. Suomessa olevan keskustoimikunnan Akatemian tieteen elektroniikkajaoston ajatus vuodelta 1974 kuuluu seuraavasti: Elektroniikka on teknologianala, johon kuuluu elektroniputkia, elektroni komponentteja ja puolijohdeaineita ja niitä käytetään erilaisten järjestelmien toteuttamiseen. Lisäksi niitä hyödynnetään käytännöllistä ja tieteellistä mittausta varten, tiedonsiitoa ja sen käsittelyä varten, sekä kone
istojen automaattista ohjausta ja valvontaa varten.
Elektroniikan käyttö
Yksinkertaisen elektroni komponentin nimitys on diodi, tämä puolijohdeliitos päästää virran elektronien läpi vain toiseen suuntaan. Vuonna 1956 kansainvälinen standardijärjestö IEC sanoi, että: Tieteen alana elektroniikka käsittelee sähkön johtumista kaasussa, tyhjiössä sekä puolijohteessa.
Elektroniikka- ja sähköinsinöörit määrittelevät asian hieman eritavoin, he sanovat että: Elektroniikka on tekniikan ja tieteen ala, jossa käsitellään ihmisten aivojen ja aistien täydentämistä ja korvaamista laitteilla, jotka kesittelevät ja keräävät tietoa, sekä siirtävät tiedon sovittuun paikkaan, josta esittävät tiedon ihmisille tai ohjaavat koneita.
Sähkövoimatekniikassa erilaisia sovelluksia ovat HVDC-merikaapelit ja taajuusmuuttajat.
Elektroniikka on laajasti käytössä niin kodeissa kuin teollisuudessa ja se on tullut jäädäkseen.