Halvalla ostettu kodinkone tuntuu hyvältä ajatukselta ja kun laite rikkoontuu ei mielipaha ole niin suuri. Näin moni saattaa ajatella, mutta halvalla ostettu kodinkone saattaa päätyä vaarallisena jätteenä Afrikkaan. Kulutusjuhlaa viettävien länsimaalaisten käytöstä poistunut elektroniikkajäte päätyy usein kehitysmaihin kierrätyksen sijaan.
Elektroniikka jäte
Kulutus on tarpeellista kansantalouden kannalta, mutta kulutuksella on kääntöpuolensa, siitä syntyvä jäte. Elektroniikkajäte niin kuin muukin jäte tulisi kierrättää, mutta paljon jätettä päätyy rahan takia kehitysmaihin.
Kuluttajat ja EU ovat molemmat onneksi samalla linjalla ja haluavat ekologisempia ja kestävämpiä laitteita ja näin päästä eroon kertakäyttökulttuurista ainakin kodinkoneiden ja elektronisten laitteiden kohdalla.
Maailmanlaajuinen ongelma on kasvava elektroniikkajätteen määrä. YK:n yliopiston tekemästä raportista käy ilmi, että sähköromun määrä joka päätyy kaatopaikalle lisääntyy kaksi miljoonaa tonnia vuosittain. Ennusteen mukaan joka tehtiin vuonna 2014, elektroniikkajätteen määrä on tänä vuonna 45,7 miljoonaa tonnia.
Vain 6,5 miljoonaa tonnia elektroniikkajättesta kierrätettiin vuonna 2014.
Mihin jäte päätyy
Vaikka syylliset elektroniikkajätteelle löytyvät teollistuneesta länsimaasta, silti suurin osa jätteestä päätyy kehitysmaihin. Esimerkiksi Länsi-Afrikkaan on Euroopasta viety sähkölaitteita purettavaksi ja kaatopaikalle. Etenkin vaarallinen jäte kuljetetaan kehitysmaihin, sillä siellä valvonta ei ole vastaavanlaista kuin länsimaissa.
Esimerkiksi Ghanan Accarassa sijaitsee yksi kaatopaikka. Elektroniikkalaitteista erotellaan arvokkaat metallit, tämä tapahtuu nuotiossa polttamalla, tällöin maaperään ja ilmaan joutuu yhdisteitä jotka ovat haitallisia ja myrkyllisiä. Saastuneilla kaatopaikoilla ja alueilla 
työskentelee myös paljon lapsia, jotka joutuvat vaarantamaan terveytensä.
Raportissa kerrotaan myös, että Eurooppalaiset tuottavat asukasta kohden 15,6 kiloa elektroniikkajätettä. Vastaavasti Afrikassa asukasta kohden tulee vain 1,7 kiloa jätettä.
Suomi on elektroniikkajätteen talteen keräämisessä EU-maiden kärkipäässä. Vuosittain Suomessa kertyy asukasta kohden yli 20 kiloa elektroniikkajätettä, joista noin puolet kerätään talteen.
Vastuut
EU on asettanut direktiivin jonka mukaan jokainen jäsenmaa on velvoitettu keräämäään talteen elektroniikkajätettä vähintään neljä kiloa asukasta kohden. Muutama EU-maa ei yllä tavoitteeseen.
Vientiä pyritään rajoittamaan lainsäädännöllä, mutta valvonnan toteuttaminen on hankalaa.
Vientirajoituksen ja lainsäädännnön mukaan EU:n ulkopuolelle saisi viedä ainoastaa toimivia laitteita. Rajoituksia ja lakia kierretään naamioimalla elektroniikkajäte hyväntekeväisyydeksi tai käytetyksi tavaraksi.
Suomessa maahantuojilla ja laitteiden valmistajilla on vastuu sähköromun ja elektroniikkaromun jätehuollosta. Lakiin on lisäksi kirjattu, että ensisijaisesti tulee selvittää uudelleenkäytön mahdollisuus ja vasta sitten suunnitella kierrätystä.
Suomessa toimimattomat laitteet voi toimittaa viralliseen jätteiden vastaanottopisteen, kierrätyskeskukseen tai liikkeeseen joka myy kodinkoneita.
Mineraalilähde
Yksittäinen sähköromu on arvotonta, mutta jo tonni elektroniikkajätettä saattaa olla arvokas. Sähkölaitteissa on tavallista kierätettävää metallia, mutta lisäksi ne sisältävät jalometalleja, kuten hopeaa ja kultaa.
YK:N yliopiston tekemästä raportista selviää, että vuonna 2014 kaatopaikalle viedyn sähköromun kullan kun olisi keränyt talteen sen arvo olisi ollut reilusti yli 10 miljoonaa euroa.
Luulisi, että jätteenkäsittelijöillä ei olisi varaa jättää jalometalleja keräämättä.